Olen kirjoittanut tätä juttua neljä kuukautta. Tuijottanut tyhjää ruutua ja tuota välkkyvää viivaa…
Kunnes kuulin pari päivää sitten suomalaisurheilijasta nimeltä Mustafe Muuse.
Hän kuvasi muutamalla vilpittömällä sanalla kaiken olennaisen yhteiskunnasta, jota minäkin haluan rakentaa.
Suosittelen kuuntelemaan miehen puheen ja jatkamaan lukemista vasta sen jälkeen.
”Minä unelmoin siitä, että jokainen lapsi, aikuinen ja nuori tuntee olevansa arvokas. Ei huolimatta erilaisuudestaan vaan juuri sen ansiosta..
Kun joku kaatuu, kuten Lasse Viren Munchenissä, minä toivon, että ympärillä on ihmisiä ojentamassa kätensä ja nostamassa hänet takaisin jaloilleen. Ei kilpailla siitä, kuka tuomitsee nopeimmin vaan siitä, kuka rientää ensimmäisenä auttamaan.”
Mustafe Muuse puhui solidaarisuudesta – Suomen todellisesta voimavarasta. Solidaarisuus ei tarkoita automaattisia tulonsiirtoja tai sitä, että ihmisille maksetaan joutenolosta. Vaan sitä, että jokainen maahan kaatunut nostetaan takaisin omille jaloilleen. Niin, että hän voi aikanaan kannatella omaa painoaan ja tuntea ylpeyttä omasta pärjäämisestään. Ja kannatella vuorostaan muita apua tarvitsevia. Kenties aikanaan myös minua.
Suomi ja muut pohjoismaat ovat maailmanhistorian onnistuneimpia yhteiskuntia.
Se ei selity pelkällä vauraudella, vaikka silläkin on merkityksensä. Se selittyy luottamuksella siitä, että vaikeinakaan hetkinä ketään ei jätetä yksin. Se selittyy yhteiskunnan syvimpiin rakenteisiin jääräpäisesti juurtuneella oikeudenmukaisuuden tunteella ja luottamuksella siihen, että myös minut nostetaan tarvittaessa takaisin omille jaloilleni.
Näytetään omalla esimerkillämme Mustafe Muuselle, että täältä pesee.
Vaaleissa ei olla vain tunteen vuoksi. On myös ajettava konkreettisia asioita. Alla lista itselleni merkityksellisistä asioista Helsingissä. Ne ovat henkilökohtaisessa, eivät yhteiskunnallisessa tärkeysjärjestyksessä:
- Pieniä päiväkoteja tarvitaan!
- Asuinalueiden ja ihmisryhmien välistä eriytymistä on torjuttava
- Helsingin lähisaaristo kaikkien käyttöön ja suojellaan kauniita rantojamme
- Pienydinvoimaa Helsinkiin
- Matkalippujen hintaa on laskettava
- Laajasalo – ensimmäinen paikka maailmassa, jota kohtaan minulla on syntynyt aitoa kotiseuturakkautta.
- Rakentamisen on oltava sopivan tiivistä. Mutta ei liian.
- Klassikkoravintolat kuten Kosmos, Sea Horse, Elite ja Lasipalatsi ja muut Helsingin ihanat paikat.
- Pyöräily ympäri kaupunkia on toiseksi paras asia jota voi tehdä housut jalassa (paras asia on kohta 8).
- Autoilun ei tarvitse olla tulevaisuudessa helpompaa eikä vaikeampaa kuin nyt.
Jos nämä teemat kiinnostavat, laita Muranen seurantaan. Aion tehdä kuvauksen jokaisesta aiheesta tulevien viikkojen blogikirjoituksissa ja muissa ulostuloissani.