SDP:n varavaltuutettu ja kaupunginhallituksen varajäsen Helsingissä
Suomi ja Eurooppa ovat energiakriisisissä Ukrainan sodan ja siitä seuranneiden pakotteiden seurauksena. Yksinkertaistettuna kriisi johtuu siitä, että ei ole EU:ssa riittävästi Venäjästä riippumatonta energiantuotantoa. Tilannetta on pahentanut, että Venäläisen tuontikaasun merkitys sähköntuotannossa on kasvanut koko 2000-luvun erityisesti Keski-Euroopassa.
Mutta miksi sähkö on niin kallista?
Sähkön hinta on koholla, kun pakkaset tekevät taas tuloaan. Tilaisin kotiini hiljattain klassista suomalaista muotoilua edustavan aromipesän, jonka avulla voi kätevästi valmistaa haudutettuja ruokia ja vähentää sähkön kulutusta. Päätin aloittaa riisipuurolla.
Sähkömarkkinat ovat erikoisessa tilassa – sähkö on välillä lähes ilmaista ja välillä hävyttömän kallista. Kun sähkö on todella halpaa, silloin sitä voi huoletta käyttää vaikka tämän seuraavan aterian valmistukseen:
1 x edellisenä yönä ostettu puoliksi syöty grilliherkku (pizza, lihis, falafel…) jonka löysit jääkaapistasi/taskustasi/laukustasi aamulla
(huom: tässä käytetty Fafasin pitafalafeliä)
50 x voita
Talvi rysähti niskaamme ja sähkön hinta ampaisi taivaisiin. Olkiluoto 3 on myöhässä eikä tuulivoimastakaan ole ollut avuksi. Hinnat ovat nousseet yli kipurajan, jopa 15-kertaisiksi pitkän aikavälin keskihintaan verrattuna.
Sdp esitti keskiviikkona, että kuluttajien sähköstä maksamalle hinnalle tulisi asettaa määräaikainen hintakatto. Sähkölaskujen kanssa painivat kansalaiset ottivat uutisen hintakatosta vastaan varmasti toiveikkaana, mutta asiantuntijapiireissä suhtautuminen on ollut nihkeämpää. Fingridin toimitusjohtaja povasi hintakaton johtavan sähkökatkoihin ja VATT:n johtaja Marita Laukkanen epäili tuen valuvan lähinnä suurituloisille todellisten tarvitsijoiden sijaan.
Keskustelu hintakatosta on ollut aavistuksen sekavaa koska tarkkaa esitystä ei ole avattu missään. Olin mukana pohtimassa SDP:n avausta ja kuvaan tässä kirjoituksessa oman näkemykseni siitä, miten hintakatto tulisi rakentaa. Korostan, että tämä on täysin omaa ajatteluani ja mahdollista lainsäädäntöä pohtivat istuvat päättäjät ja virkamiehet joutuvat huomioimaan realiteetteja, jotka saattavat jäädä minulta huomiotta
Tuolla tasolla hinta olisi selvästi korkeampi kuin viime vuosien keskiarvo. Kotitalouksilla säilyisi kannustin säästää sähköä. Hinta tuskin olisi niin korkea, että ihmiset joutuisivat pulaan laskujensa kanssa vaikka kipeää tekeekin. Ekonomistikunta on esittänyt epäilyjä siitä, että 20 s/kWh taso ei rohkaise säästämään sähköä – se ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Kokkolan energian asiakkaat, jotka ovat nauttineet halpuutetusta 16 s/kWh hinnasta, ovat laskeneet kulutustaan 17 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Se on linjassa muun maan kanssa.
2. Hintakaton kattamalla energiamäärällä tulisi olla yläraja
Ylen uutisen mukaan suurituloiset kotitaloudet kuluttavat sähköä moninkertaisesti pienituloisiin verrattuna. Ero selittyy varmasti osin asumismuodoilla – pienituloiset asuvat useammin kerrostaloissa, joissa lämmitys on useimmiten kaukolämpö. Hintakatolla tulosi olla kohtuullinen kuukausikohtainen yläraja – esimerkiksi 3000 kwh. Silloin tuki kohdistuisi vain välttämättömään kulutukseen eikä esimerkiksi Hjallis Harkimon paljun lämmitystä. Joissain EU-maissa hintakatto on rakennettu siten, että se kattaa vain 80 prosenttia edellisen vuoden kulutuksesta. Näin kotitalouksilla säilyisi entistä vahvempi insentiivi vähentää kulutustaan. Kahdenkymmenen prosentin säästö on mahdollista, mutta energiaa ei voi määräänsä enempää säästää.
3. Hintakatolla tulisi tukea kuluttajia, ei puuttua sähkömarkkinoiden toimintaan
Sähköntuotannossa on Venäjän tuonnin katkeamisen ja kohonneiden polttoaineiden hintojen vuoksi merkittävä vaje luotettavasta tuotantokapasiteetista. Kaikki toimet, jotka näissä oloissa vaikuttaisivat yritysten toimintalogiikkaan lisäisivät sähkökatkojen riskiä. Hintakatto olisi mahdollista toteuttaa niin, että energiayhtiöt eivät saisi laskuttaa katon ylimenevää osuutta asiakkaalta vaan se laskutettaisiin suoraan valtiolta (ns. Norjan malli). Toinen vaihtoehto olisi, että laskujen maksuaikaa pidennettäisiin ja kotitaloudet voisivat hakea tukea sähkölaskuaan vastaan.
4. Hintakatto tulisi rahoittaa verottamalla energiayhtiöiden ylisuuria voittoja
Hallitus on parhaillaan ottamassa käyttöön energiayhtiöiden ylisuuriin tuottoihin puuttuvaa windfall-veroa. Veron arvioitu tuotto on 0,5 – 1,3 miljardia euroa. Veron tuotot tulisi varata sähkönkäyttäjien tukemiseksi
5. Hintakaton tulisi olla määräaikainen
Hintakaton tulisi auttaa ihmiset pahimman yli. Yksi mahdollinen tapa rajata hintakaton kesto olisi kattaa vain talvikuukaudet (tammi-huhtikuu).
6. Hintakaton hintalappu?
Reaaliaikaista tietoa suomalaisten kotitalouksien sähkösopimusten hinnasta ja muodosta ei tietääkseni ole olemassa. Kotitaloudet kuluttavat n. 20 prosenttia Suomessa kulutetusta sähköstä. Oletetaan, että puolet kotitalouksista olisi hintakaton ylittävän sähkösopimuksen piirissä ja heidän sähköstä maksama hinta olisi tammi-huhtikuulta 40 s/kWh. Hintakaton piiriin kuuluisi siis 10 prosenttia (n. 4 TWh) kaikesta sähkönkulutuksesta tammi-huhtikuun ajalta. Tuolloin hintakaton kustannukseksi tulisi 800 miljoonaa euroa.
7. Sähköpulan torjuminen
Hintakattoa on arvosteltu siitä, että se vaikeuttaisi uhkaavan sähköpulan torjumista koska ihmisiltä katoaisi insentiivi säästää sähköä niinä hetkinä, kun kulutus (ja hinta) ovat erityisen suurta. On totta, että insentiivi hintakaton kanssa olisi pienempi, mutta mielestäni on epäreilua ulkoistaa sähköpulan torjuminen kotitalouksien vastuulle. Kuten yllä mainitsin, sähkön säästämiseen on vahva kannustin jo 20 s/kWh hinnalla. Lisäksi, suuri osa nykyisten hintakattoa korkeampien sähkösopimusten piirissä olevista asiakkasta eivät käytä pörssisähköä joten ilmankaan hintakattoa, läheskään kaikki kallista hintaa sähköstään maksavat eivät ohjaa kulutustaan pörssihinnan mukaan vaikka muuten sähköä säästävätkin.
Jos kulutushuippuja halutaan leikata, yksinkertaisempi keino olisi ostaa kulutusta suoraan pois markkinoilta. Yksi vaihtoehto olisi tarjota kaupallisille sähkön käyttäjille korvausta siitä, että ne laittavat putiikin kiinni joko kylmimpinä viikkoina tai koko hintakaton kattavaksi ajaksi.
8. Hintakaton lopullinen muoto on sivuseikka, ihmisten tukemien on tärkeintä
Kuluttajien ahdinkoa helpottavien toimenpiteiden suunnittelussa tärkein määrittävä tekijä on nopeus. Tällä aikataululla ei ehdi rakentamaan täydellistä tukimallia. Tilanne on analoginen koronatukien kanssa – on viisaampaa maksaa tukia liikaa kuin ajaa ihmisiä ahdinkoon laskujensa kanssa. Hyvinvointivaltioon liittyvä yhteiskuntasopimus velvoittaa meitä puuttumaan näin kohtuuttomaan tilanteeseen johon kukaan meistä ei ole voinut varautua.
Energiakriisin vuoksi tänä talvena on varauduttava jopa sähkökatkoihin. Niiden välttämiseksi on syytä säästää sähköä. Tämä resepti sopiikin sähkön säästöön erinomaisesti, sillä sen valmistukseen ei kulu lainkaan sähköä.
Reseptiä voi vapaasti varioida ja lisätä esim. chiliä tai vai valkosipulia oman maun mukaan.
4:lle
Tortillapohjia
Ranskankermaa
2-3 kypsää avokadoa
Täyte:
600 g lohta
1 tl suolaa
2 rkl ruokosokeria
4-5 tuoretta limeä
1 punasipuli
Peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä
2 chiliä
5-6 valkosipulinkynttä
Kokonainen tuore korianteri
Sähkön kulutus = 0,0 kWh
Uuni käyttää kohtuullisen paljon sähköä. Uuniperunassa perunan sijaan ratkaisevaa on tietysti täyte. Keskikokoisen perunan voi helposti valmistaa mikrossa murto-osassa siitä ajasta ja energiasta mitä sen valmistus uunissa vaatisi.
Eurooppa on kriisissä. Energiasodassa. Viime aikoina on ollut puhetta sähkön korkeista hinnoista, mutta en usko ihmisten vielä tajunneen kuinka vakavasta tilanteesta on kyse.
On hyvin mahdollista, että Euroopalla ja Suomella on edessään paljon vakavampi lama kuin mitä olemme ainakaan minun elinaikanani nähneet.
Kuvassa näkyy Ranskan ja Saksan sähköfutuurien hinnat ensi vuodelle. Ei siis huippuhinnat vaan keskihinnat. Ne ovat noin 20 x normaalia korkeammat.
Nykyisillä maakaasun hinnoilla vajaa 10% Saksan bkt:sta menee pelkän kaasulaskun kuittaamiseen. Noilla sähkönhinnoilla bkt:sta reilusti yli 10% menee taas sähkölaskun hoitamiseen. Niiden yhteenlaskettu osuus bkt:sta normiaikoina on ollut alle 2%. Tuo kulutus on sitten poissa kaikesta muusta eikä mikään toiminta ole pidemmän päälle kannattavaa tuollaisilla hinnoilla. Jonkun täytyy joustaa. Tai murtua.
Sama kriisi uhkaa vaihtelevalla vakavuudella lähes koko Eurooppaa ja taloudellisen keskinäisriippuvuuden maailmassa tämä kriisi voi käynnistää koronaa ja finanssikriisiä pahemman laman.
En ole valmis uskomaan, että tilanne on vielä niin paha ja tässä on vielä paljon asioita mitä me voimme tehdä (niistä myöhemmin lisää), mutta jo nyt on varmaa, että seuraavista kuukausista tulee todella poikkeuksellisia. Silloin on myös hyvä muistaa, että tämä johtuu Venäjän energia-aseesta ja riippuvuudestamme fossiilisiin tuontipolttoaineisiin.
Jotenkin tässä jatkuvien kriisien keskellä alkaa kaivata taas normaaleja aikoja. Muistatteko, kun me tappelimme siitä, että saako tabloidhesarista taiteltua biojätepussia?
Helsingin kaupungin energiayhtiö Helen ilmoitti loppuvuodesta, että se sulkee kivihiilellä toimivan Salmisaaren sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksen (CHP) etuajassa, vuonna 2024. Hanasaaren vastaava CHP-laitos suljetaan jo ensi vuoden aikana. Laitosten nopeutetun sulkemisen taustalla on alati kiristyvä ilmastopolitiikka – mm. kohonneet päästöoikeuksien hinnat.
Merihaan ja Hakaniemen alueella on käynnissä mittavat rakennustyöt. Hakaniemen sillan uusiminen ja Kruunusillat ovat kaupungin kehittämisen kannalta äärimmäisen tärkeitä. Vaikka rakentamisen aikaisilta häiriöiltä ei voida täysin välttyä, on kaupungin huolehdittava, että alueen asukkaille ei aiheudu kohtuutonta vaivaa.
Poikkeusjärjestelyiden aikana Merihakaan ei pääse julkisilla liikennevälineillä. Monille kävelymatka Sörnäisten rantatien pysäkeille ei varmasti ole iso vaiva, mutta ikääntyneille asukkaille pidentynyt matka on liikaa. Kaupungin on heti korjattava tilanne ja järjestettävä asukkaille toimivat joukkoliikennepalvelut myös poikkeusaikoina.
Kirjoitus on julkaistu Hesarin mielipidekirjoituksena 25.4.2022
Ensin on kysyttävä miksi Ukrainan sota alkoi. Vladimir Putinin perustelut sodalle ovat harhaisuudessaan lähes parodisia. ”Erikoisoperaation” tavoitteena on Ukrainan hallinnon vapauttaminen natsien ja huumehörhöjen ikeestä. Totuus on tunnetusti sotien ensimmäisiä uhreja, mutta huumehoureisten natsien jahtaaminen sodan oikeutuksena menee tuskin loputtomiin läpi edes Venäjän valtiollisen propagandan kyllästämällä kotirintamalla.
Natsien lisäksi Putin on vaahdonnut myös Yhdysvalloista ja sotilasliitto Natosta. Naton yhteys sodan syttymiseen on selkeämpi, mutta mielestäni eri tavalla kuin Putin (ja monet läntiset kommentaattorit) sen esittävät. Tyypillisen selityslinjan mukaan Venäjä pitää Naton itälaajentuminen uhkaa sen olemassaoloa. Siksi Putin on ollut valmis radikaaleihin toimiin laajenemisen pysäyttämiseksi. Näkemykselle on löytynyt ymmärrystä myös lännestä. Ei ihme, sillä Venäjän johto on ollut äärimmäisen taitava siinä, että se on toistaiseksi saanut länsimaat syyttämään itseään Venäjän yksipuolisista aggressioista.
Venäjän närkästys Naton laajenemisesta on toki ymmärrettävää, mutta uhkaako Nato todella Venäjän turvallisuutta?