Talvi rysähti niskaamme ja sähkön hinta ampaisi taivaisiin. Olkiluoto 3 on myöhässä eikä tuulivoimastakaan ole ollut avuksi. Hinnat ovat nousseet yli kipurajan, jopa 15-kertaisiksi pitkän aikavälin keskihintaan verrattuna.
Sdp esitti keskiviikkona, että kuluttajien sähköstä maksamalle hinnalle tulisi asettaa määräaikainen hintakatto. Sähkölaskujen kanssa painivat kansalaiset ottivat uutisen hintakatosta vastaan varmasti toiveikkaana, mutta asiantuntijapiireissä suhtautuminen on ollut nihkeämpää. Fingridin toimitusjohtaja povasi hintakaton johtavan sähkökatkoihin ja VATT:n johtaja Marita Laukkanen epäili tuen valuvan lähinnä suurituloisille todellisten tarvitsijoiden sijaan.
Keskustelu hintakatosta on ollut aavistuksen sekavaa koska tarkkaa esitystä ei ole avattu missään. Olin mukana pohtimassa SDP:n avausta ja kuvaan tässä kirjoituksessa oman näkemykseni siitä, miten hintakatto tulisi rakentaa. Korostan, että tämä on täysin omaa ajatteluani ja mahdollista lainsäädäntöä pohtivat istuvat päättäjät ja virkamiehet joutuvat huomioimaan realiteetteja, jotka saattavat jäädä minulta huomiotta
- Hintakaton taso tulisi olla 20 senttiä/kWh
Tuolla tasolla hinta olisi selvästi korkeampi kuin viime vuosien keskiarvo. Kotitalouksilla säilyisi kannustin säästää sähköä. Hinta tuskin olisi niin korkea, että ihmiset joutuisivat pulaan laskujensa kanssa vaikka kipeää tekeekin. Ekonomistikunta on esittänyt epäilyjä siitä, että 20 s/kWh taso ei rohkaise säästämään sähköä – se ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Kokkolan energian asiakkaat, jotka ovat nauttineet halpuutetusta 16 s/kWh hinnasta, ovat laskeneet kulutustaan 17 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Se on linjassa muun maan kanssa.
2. Hintakaton kattamalla energiamäärällä tulisi olla yläraja
Ylen uutisen mukaan suurituloiset kotitaloudet kuluttavat sähköä moninkertaisesti pienituloisiin verrattuna. Ero selittyy varmasti osin asumismuodoilla – pienituloiset asuvat useammin kerrostaloissa, joissa lämmitys on useimmiten kaukolämpö. Hintakatolla tulosi olla kohtuullinen kuukausikohtainen yläraja – esimerkiksi 3000 kwh. Silloin tuki kohdistuisi vain välttämättömään kulutukseen eikä esimerkiksi Hjallis Harkimon paljun lämmitystä. Joissain EU-maissa hintakatto on rakennettu siten, että se kattaa vain 80 prosenttia edellisen vuoden kulutuksesta. Näin kotitalouksilla säilyisi entistä vahvempi insentiivi vähentää kulutustaan. Kahdenkymmenen prosentin säästö on mahdollista, mutta energiaa ei voi määräänsä enempää säästää.
3. Hintakatolla tulisi tukea kuluttajia, ei puuttua sähkömarkkinoiden toimintaan
Sähköntuotannossa on Venäjän tuonnin katkeamisen ja kohonneiden polttoaineiden hintojen vuoksi merkittävä vaje luotettavasta tuotantokapasiteetista. Kaikki toimet, jotka näissä oloissa vaikuttaisivat yritysten toimintalogiikkaan lisäisivät sähkökatkojen riskiä. Hintakatto olisi mahdollista toteuttaa niin, että energiayhtiöt eivät saisi laskuttaa katon ylimenevää osuutta asiakkaalta vaan se laskutettaisiin suoraan valtiolta (ns. Norjan malli). Toinen vaihtoehto olisi, että laskujen maksuaikaa pidennettäisiin ja kotitaloudet voisivat hakea tukea sähkölaskuaan vastaan.
4. Hintakatto tulisi rahoittaa verottamalla energiayhtiöiden ylisuuria voittoja
Hallitus on parhaillaan ottamassa käyttöön energiayhtiöiden ylisuuriin tuottoihin puuttuvaa windfall-veroa. Veron arvioitu tuotto on 0,5 – 1,3 miljardia euroa. Veron tuotot tulisi varata sähkönkäyttäjien tukemiseksi
5. Hintakaton tulisi olla määräaikainen
Hintakaton tulisi auttaa ihmiset pahimman yli. Yksi mahdollinen tapa rajata hintakaton kesto olisi kattaa vain talvikuukaudet (tammi-huhtikuu).
6. Hintakaton hintalappu?
Reaaliaikaista tietoa suomalaisten kotitalouksien sähkösopimusten hinnasta ja muodosta ei tietääkseni ole olemassa. Kotitaloudet kuluttavat n. 20 prosenttia Suomessa kulutetusta sähköstä. Oletetaan, että puolet kotitalouksista olisi hintakaton ylittävän sähkösopimuksen piirissä ja heidän sähköstä maksama hinta olisi tammi-huhtikuulta 40 s/kWh. Hintakaton piiriin kuuluisi siis 10 prosenttia (n. 4 TWh) kaikesta sähkönkulutuksesta tammi-huhtikuun ajalta. Tuolloin hintakaton kustannukseksi tulisi 800 miljoonaa euroa.
7. Sähköpulan torjuminen
Hintakattoa on arvosteltu siitä, että se vaikeuttaisi uhkaavan sähköpulan torjumista koska ihmisiltä katoaisi insentiivi säästää sähköä niinä hetkinä, kun kulutus (ja hinta) ovat erityisen suurta. On totta, että insentiivi hintakaton kanssa olisi pienempi, mutta mielestäni on epäreilua ulkoistaa sähköpulan torjuminen kotitalouksien vastuulle. Kuten yllä mainitsin, sähkön säästämiseen on vahva kannustin jo 20 s/kWh hinnalla. Lisäksi, suuri osa nykyisten hintakattoa korkeampien sähkösopimusten piirissä olevista asiakkasta eivät käytä pörssisähköä joten ilmankaan hintakattoa, läheskään kaikki kallista hintaa sähköstään maksavat eivät ohjaa kulutustaan pörssihinnan mukaan vaikka muuten sähköä säästävätkin.
Jos kulutushuippuja halutaan leikata, yksinkertaisempi keino olisi ostaa kulutusta suoraan pois markkinoilta. Yksi vaihtoehto olisi tarjota kaupallisille sähkön käyttäjille korvausta siitä, että ne laittavat putiikin kiinni joko kylmimpinä viikkoina tai koko hintakaton kattavaksi ajaksi.
8. Hintakaton lopullinen muoto on sivuseikka, ihmisten tukemien on tärkeintä
Kuluttajien ahdinkoa helpottavien toimenpiteiden suunnittelussa tärkein määrittävä tekijä on nopeus. Tällä aikataululla ei ehdi rakentamaan täydellistä tukimallia. Tilanne on analoginen koronatukien kanssa – on viisaampaa maksaa tukia liikaa kuin ajaa ihmisiä ahdinkoon laskujensa kanssa. Hyvinvointivaltioon liittyvä yhteiskuntasopimus velvoittaa meitä puuttumaan näin kohtuuttomaan tilanteeseen johon kukaan meistä ei ole voinut varautua.