SDP:n varavaltuutettu ja kaupunginhallituksen varajäsen
Suomi ja Eurooppa ovat energiakriisisissä Ukrainan sodan ja siitä seuranneiden pakotteiden seurauksena. Yksinkertaistettuna kriisi johtuu siitä, että ei ole EU:ssa riittävästi Venäjästä riippumatonta energiantuotantoa. Tilannetta on pahentanut, että Venäläisen tuontikaasun merkitys sähköntuotannossa on kasvanut koko 2000-luvun erityisesti Keski-Euroopassa.
Mutta miksi sähkö on niin kallista?
Eurooppa on kriisissä. Energiasodassa. Viime aikoina on ollut puhetta sähkön korkeista hinnoista, mutta en usko ihmisten vielä tajunneen kuinka vakavasta tilanteesta on kyse.
On hyvin mahdollista, että Euroopalla ja Suomella on edessään paljon vakavampi lama kuin mitä olemme ainakaan minun elinaikanani nähneet.
Kuvassa näkyy Ranskan ja Saksan sähköfutuurien hinnat ensi vuodelle. Ei siis huippuhinnat vaan keskihinnat. Ne ovat noin 20 x normaalia korkeammat.
Nykyisillä maakaasun hinnoilla vajaa 10% Saksan bkt:sta menee pelkän kaasulaskun kuittaamiseen. Noilla sähkönhinnoilla bkt:sta reilusti yli 10% menee taas sähkölaskun hoitamiseen. Niiden yhteenlaskettu osuus bkt:sta normiaikoina on ollut alle 2%. Tuo kulutus on sitten poissa kaikesta muusta eikä mikään toiminta ole pidemmän päälle kannattavaa tuollaisilla hinnoilla. Jonkun täytyy joustaa. Tai murtua.
Sama kriisi uhkaa vaihtelevalla vakavuudella lähes koko Eurooppaa ja taloudellisen keskinäisriippuvuuden maailmassa tämä kriisi voi käynnistää koronaa ja finanssikriisiä pahemman laman.
En ole valmis uskomaan, että tilanne on vielä niin paha ja tässä on vielä paljon asioita mitä me voimme tehdä (niistä myöhemmin lisää), mutta jo nyt on varmaa, että seuraavista kuukausista tulee todella poikkeuksellisia. Silloin on myös hyvä muistaa, että tämä johtuu Venäjän energia-aseesta ja riippuvuudestamme fossiilisiin tuontipolttoaineisiin.
Jotenkin tässä jatkuvien kriisien keskellä alkaa kaivata taas normaaleja aikoja. Muistatteko, kun me tappelimme siitä, että saako tabloidhesarista taiteltua biojätepussia?
Ensin on kysyttävä miksi Ukrainan sota alkoi. Vladimir Putinin perustelut sodalle ovat harhaisuudessaan lähes parodisia. ”Erikoisoperaation” tavoitteena on Ukrainan hallinnon vapauttaminen natsien ja huumehörhöjen ikeestä. Totuus on tunnetusti sotien ensimmäisiä uhreja, mutta huumehoureisten natsien jahtaaminen sodan oikeutuksena menee tuskin loputtomiin läpi edes Venäjän valtiollisen propagandan kyllästämällä kotirintamalla.
Natsien lisäksi Putin on vaahdonnut myös Yhdysvalloista ja sotilasliitto Natosta. Naton yhteys sodan syttymiseen on selkeämpi, mutta mielestäni eri tavalla kuin Putin (ja monet läntiset kommentaattorit) sen esittävät. Tyypillisen selityslinjan mukaan Venäjä pitää Naton itälaajentuminen uhkaa sen olemassaoloa. Siksi Putin on ollut valmis radikaaleihin toimiin laajenemisen pysäyttämiseksi. Näkemykselle on löytynyt ymmärrystä myös lännestä. Ei ihme, sillä Venäjän johto on ollut äärimmäisen taitava siinä, että se on toistaiseksi saanut länsimaat syyttämään itseään Venäjän yksipuolisista aggressioista.
Venäjän närkästys Naton laajenemisesta on toki ymmärrettävää, mutta uhkaako Nato todella Venäjän turvallisuutta?
Vladimir Putin on aloittanut sodan Ukrainassa. Kuten koko muu maailma, olen seurannut viime päivien painajaismaisia tapahtumia lähinnä typertyneen epäuskon vallassa. Tyrmistyksestämme huolimatta meidän on päätettävä mitä me teemme seuraavaksi. Suomen, Euroopan ja Yhdysvaltojen on vastattava Venäjän aggressioon peräänantamattomuudella. Ukraina tarvitsee meidän tukeamme. Venäjän on sallittu toiminnallaan murentaa kansainvälistä järjestystä jo vuosia. Suomen ja EU:n on näytettävä, että Venäjän julkealla ja röyhkeällä toiminnalla on seurauksensa.
Suomen on:
EU:n (ja muun maailman) on: